Eläinlääkärin usein kysytyt kysymykset

Aikuiselle koiralle kennelyskärokotetta suositellaan yleensä vuosittain. Nelosrokote (parvovirus, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä) sekä rabiesrokote uusitaan tavallisesti kolmen vuoden välein. Rokotusväli voi vaihdella käytetyn rokotteen ja koiran elämäntavan mukaan. Eläinlääkäri arvioi koiran rokotustarpeen yksilöllisesti vastaanotolla.

Aikuisen kissan kolmoisrokote uusitaan yleensä 1–3 vuoden välein käytetystä rokotevalmisteesta riippuen. Rabiesrokote uusitaan tavallisesti kolmen vuoden välein. Suosittelemme rabiesrokotetta erityisesti vapaana ulkoileville kissoille. Rokotustarve arvioidaan eläinlääkärin vastaanotolla kissan elämäntavan ja terveydentilan perusteella.

Rokotukset suojaavat lemmikkiä vakavilta tartuntataudeilta, kuten parvovirukselta, penikkataudilta ja kissarutolta. Lisäksi rokotukset vähentävät tautien leviämistä muiden eläinten keskuudessa. Rokottaminen on myös huomattavasti edullisempaa kuin vakavien tartuntatautien hoitaminen.

Kyllä. Myös sisäkissat hyötyvät rokotuksista, sillä osa taudinaiheuttajista voi kulkeutua sisätiloihin esimerkiksi ihmisten vaatteiden tai kenkien mukana. Eläinlääkäri arvioi jokaiselle kissalle sopivan rokotusohjelman yksilöllisesti.

Madotustarve riippuu lemmikin iästä, elämäntavoista ja mahdollisista ulkomaanmatkoista. Nykyisin suositellaan usein ulostenäytetutkimuksiin perustuvaa loishäätöä säännöllisen rutiinimadotuksen sijaan. Eläinlääkäri auttaa arvioimaan sopivan madotusohjelman.

Säännölliset hammastarkastukset ovat tärkeä osa koiran ja kissan terveydenhoitoa. Hammaskiven poistoa suositellaan, kun hampaisiin on kertynyt hammaskiveä tai suussa näkyy tulehduksen merkkejä, kuten ikenien punoitusta, pahanhajuista hengitystä tai ienverenvuotoa. Säännöllinen kotihoito auttaa ehkäisemään hammassairauksia. Eläinlääkäri arvioi hammashoidon tarpeen vastaanotolla.

Pentutarkastuksessa eläinlääkäri tekee pennulle kattavan terveystarkastuksen. Tarkastuksessa kuunnellaan sydän- ja hengitysäänet, tarkastetaan hampaat ja purenta, tunnustellaan vatsan alue ja imusolmukkeet sekä arvioidaan ihon, turkin ja yleiskunnon tila. Pentutarkastus auttaa varmistamaan pennun terveen kasvun ja kehityksen.

Koiran sterilointi tai kastraatio tehdään yleensä silloin, kun koiralle ei suunnitella pentuja. Narttukoiran sterilointi lopettaa juoksut, ja uroskoiran kastraatio voi vähentää hormonaalista käytöstä, kuten merkkailua tai kiinnostusta juoksuisiin narttuihin. Toimenpide toimii myös ennaltaehkäisevänä hoitona esim. kohtutulehduksen, kivessyövän tai eturauhasen liikakasvun ehkäisemiseksi. Koiran steriloinnin tai kastraation sopiva ajankohta vaihtelee rodun, koon ja yksilöllisen kehityksen mukaan. Eläinlääkäri auttaa arvioimaan, milloin koiran sterilointi tai kastraatio kannattaa tehdä.

Kissan sterilointi tai kastraatio tehdään yleensä silloin, kun kissalle ei suunnitella pentuja. Naaraskissan sterilointi lopettaa kiimat, ja kollikissan kastraatio usein vähentää hormonaalista käyttäytymistä, kuten merkkailutaipumusta. Leikkaus toimii myös ennaltaehkäisevänä hoitona esim. kohtutulehduksen tai kivessyövän ehkäisemiseksi. Kissan sterilointi tai kastraatio parantaa usein myös kissan hyvinvointia ja helpottaa yhteiseloa kotona. Eläinlääkäri auttaa arvioimaan, milloin kissan sterilointi tai kastraatio kannattaa tehdä.   

Lemmikit peittävät kipua ja sairauksia usein tehokkaasti. Jos koiran tai kissan vointi, käyttäytyminen, ruokahalu tai liikkuminen muuttuu, kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäriin. Äkillisesti alkaneet oireet vaativat usein nopeaa arviota.

Koiran oksentamisen taustalla voi olla useita eri syitä, kuten ruoansulatuskanavan ongelmat, ruoka-aineyliherkkys, ravinnoksi sopimattoman materiaalin syöminen, tai esimerkiksi vierasesine ruoansulatuskanavassa. Voimakas tai pitkittynyt oksentelu edellyttää usein eläinlääkärin arviota, erityisesti jos koiran yleisvointi on muuttunut tai oireisiin liittyy muita huolestuttavia löydöksiä. Jos olet epävarma tilanteesta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Koiran lievää ripulia voidaan joissakin tapauksissa hoitaa kotona oireenmukaisella tukihoidolla, jos koiran yleisvointi on hyvä eikä oireisiin liity muita huolestuttavia löydöksiä. Jos ripuli jatkuu useamman päivän ajan, on voimakasta tai veristä, tai kyseessä on pentukoira, iäkäs koira tai perussairas koira, suositellaan eläinlääkärin arviota. Myös koiran yleisvoinnin heikkeneminen on syy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Koiran ontuminen on yleensä merkki kivusta ja edellyttää eläinlääkärin arviota. Ontuman taustalla voi olla esimerkiksi tassuvamma, venähdys, nivelrikko, ristisidevamma tai muu tuki- ja liikuntaelinsairaus. Jos ontuminen alkaa äkillisesti, on voimakasta tai pahenee, ota yhteyttä eläinlääkäriin mahdollisimman pian.

Kipu voi näkyä esimerkiksi liikkumishaluttomuutena, ontumisena, levottomuutena, piiloutumisena, poikkeavana käytöksenä, ääntelynä tai ruokahalun muutoksina. Erityisesti kissat ovat taitavia peittämään kipua, joten pienetkin muutokset kissan voinnissa tai käyttäytymisessä on tärkeää huomioida. Jos lemmikin vointi tai käytös herättää huolta, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Kissan syömättömyyteen kannattaa aina suhtautua vakavasti, sillä jo yli vuorokauden kestävä syömättömyys voi johtaa vakaviin terveysongelmiin, kuten rasvamaksaan. Tämän vuoksi oireisiin on tärkeää reagoida varhaisessa vaiheessa. Jos kissa syö selvästi tavallista vähemmän, lopettaa syömisen kokonaan tai sen yleisvointi muuttuu, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Satunnainen korvien rapsuttelu on koiralla normaalia, mutta lisääntynyt korvien raapiminen, pään ravistelu tai korvien aristaminen voivat viitata korvaongelmaan. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi korvatulehdus, allergia, vierasesine korvassa tai muu korvakäytävän ärsytystila. Jos korva kutisee, on kipeä, haisee poikkeavalta tai erittää poikkeavasti, kannattaa hakeutua eläinlääkärin tutkimuksiin.

Silmän siristely on usein merkki kivusta tai silmäsairaudesta. Taustalla voi olla esimerkiksi silmän pinnan vaurio, tulehdus, vierasesine tai muu silmäsairaus. Silmäoireet tulee tutkia mahdollisimman pian eläinlääkärissä, sillä ne ovat usein kivuliaita ja voivat hoitamattomina aiheuttaa pysyviä vaurioita.